kustantaja: Otava 2008
Ylöjärven kirjastosta lainattu
"Pimeän taivaan kilta. He kokisivat maailman keskiajan suomalaisen silmin. He söisivät räätikkäpataa, ompelisivat sarkakoltut ja samoaisivat ikiaikaisissa metsissä keinovalon ulottumattomissa. Sella ja muut historian opiskelijat aikoivat kurottaa historian halki tosissaan." (pätkä takakansi tekstistä)
Olin katsellut tätä kirjaa jo monta kertaa kirjaston hyllyssä sen kansikuvan takia, mutta takakannen teksti oli epäilyttänyt minua ja siksi se ei koskaan tarttunut mukaani. Nyt viimeisimmällä kirjastokäynnilläni se kuitenkin osui käteeni ja päätin lainata sen.
Kirja kertoo rinnakkain kahden tytön -nykypäivän historian opiskelijan ja keskiajan orvon piikatytön- kasvutarinaa. Aluksi tuntuu etteivät nämä kaksi tarinaa liity mitenkään toisiinsa, mutta tarinan edetessä ne alkavat muistuttaa hieman toisiaan.
Kirja oli paikoitellen tylsä ja minusta takakannen teksti ei kuvannut kirjaa yhtään. Kirja oli ennemminkin kuvaus masentuneen (ja mielisairaan?) pojan rakastetun näkökulmasta kuin kuvaus nuorten tavasta elää kuin keskiajalla. Keskiaika oli kyllä keskeinen teema, mutta nuorten keskiaikatapaamisia kuvattiin vain hyvin vähän kirjassa.
Kirjassa mietittiin asioita, joita minäkin olen miettinyt. Jos rakastaa elää mielikuvituksessaan, voiko joku sanoa sinua sairaaksi? Missä menee todellisuuden ja valheen raja? Pidin kirjassa juuri sen filosofisesta ja pohdiskelevaisuudesta.
Plussat:
+Pohdiskelu
+Kaksi hyvin toisiinsa kietoutuvaa tarinaa
+Keskiajan kuvaaminen todentuntuisesti
+Kirjan loppu
+Kirjan kansikuva
Miinukset:
-Tylsät kohdat
-Keskiaikatapaamisten vähäinen kuvailu
-Kansiteksti ei kuvannut kirjan juonta ja sisältöä
-Pitkät juonelle merkityksettömät tylsähköt kappaleet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti