Maria Autio: Paperisudet

Sivut: 170
Kustantaja: Karisto
Kirjoitusvuosi: 2005
Miksi? Piti äkkiä valita, joku kirja, jonka sisko toisi kirjastosta ja tämä vaikutti hyvältä valinnalta
Mistä? Ylöjärven kirjastosta


Salla saa kestää joka päivä koulussa syrjintää, haukkumista ja ilkeilyä. Kaikki luokkalaiset ovat häntä vastaan. Viimeinen vuosi peruskoulua alkaa, viimeinen vuosi kidutusta kiusaajien armoilla. Onneksi Sallalla on Aletta, rinnakkaisluokan kiusattu tyttö. Yhdessä he kaksi karkaavat välitunneilla kävelemään junaradan varrelle.

Kotonakaan äiti ei välitä. Hän vain sanoo, huolehdi omat asiasi ja on kiinnostunut isän uudesta vaimosta. Ei siitä, miten ilkeä äitipuoli on Sallalle vaan siitä, miten tällä ja isällä menee.

Kaikki alkaa kuitenkin muuttua Alettan kadotessa salaperäisesti. Katoaminen saa kuitenkin Sallan rohkaistumaan hieman ja nousemaan pienillä teoilla kiusaajiaan vastaan. Lopulta salaperäinen kirje saa hänet lähtemään Alettan perään. Lyhyellä matkallaan Salla tutustuu "mummokylän" nuorisoon, jotka tuntuvat pitävän hänestä itsestään. Erityisesti eräs Kai, mutta voiko joku poika oikeasti kiinnostua Sallasta?

Lainaus sivulta 14:

"-Mennääks vessaan?
Kysymys kuulosti melkein tanssiinkutsulta.Tuuliviiri ja Pomo kyselivät niin  jatkuvasti toisiltaan. Salla tiesi, mitä he vessassa tekivät: työntyivät peilin eteen ja muovasivat kamman, geelin ja lakan avulla hiuksiaan. Kun he palasivat, heistä huokui oma hajunsa."

Kirja kertoi hyvin kiusatun elämästä. Siitä miten tulee epäluuloiseksi kaikkia ystävällisiä kohtaan. Voiko tuo poika oikeasti tykätä musta? Haluaako tuo oikeasti jutella mulle? Paperisudet ei yhtään arastellut, vaan kertoi tarinaa suoraan ja kaartelematta. Kiusaamisesta huolimatta ei kirja ollut masentunut tai kovin synkkä.

Hahmot oli hyvin luotu ja lempinimet kirjan varrella olivat hyviä. Kiusaajat, Pomo, Tuuliviiri, Kauhukakara ja Miljoonakakara olivat kuin aito suosittujengi. Kukaan ei olisi oikeasti halunnut olla tylyn ja määräilevän Pomon ystävä, mutta kaikki pelkäävät joutuvansa itse kiusatuiksi. Erityisesti Tuuliviiri Pomon paras ystävä sai minussa hellyyttäviä tunteita aikaan ajoittaisilla mietteillään.

Kirja hyppi hyvin Tuuliviirin, Sallan ja muiden henkilöiden tunteissa ja muistoissa. Juoni kävi välillä pienissä turhilta tuntuvissa jutuissa, mutta lopulta nekin vaikuttivat juoneen. Takakannen teksti ei kuitenkaan kuvaillut kirjaa oikealla tavalla, vaan keskittyi katoamiseen, joka ei ole edes mielestäni kauhan suuri juttu tarinassa.

Plussat:
+Aidon tuntuinen
+Kiusaaja ryhmä
+Kirjan kirjoitustyyli

Miinukset:
-Pienet turhat jutut joihin takerruttiin
-Kirjan takakansi painottaa liikaa katoamista

Cathy Hopkins: Tuhannen taalan tytöt

Sivut: 249

Kustantaja: otava ¨
Kirjoitusvuosi: 2010 (Million Dollar Mates)
Miksi? Olin kipeä enkä päässyt kirjastoon, joten piti tunkeutua siskon kirjahyllylle. Tämä vaikutti kiinnostavimmalta yksilöltä.
Mistä? Siskon kirjahyllystä


Jess veljineen joutuu muuttamaan äidin kuoleman jälkeen isänsä kanssa Knightsbridgeen — rikkaiden ja julkkisten asuinkortteliin — jossa isä on työntekijöiden johtajana. Alkuun kaikki on mukavaa ja hienoa, vaikka ystävä Pia asuukin kauempana ja kaikkialla on uutta ja kiiltävää.  Pian kaikki alkaa kuitenkin mennä pieleen. Kaikki on Jessiltä kiellettyä ja julkkikset ovat oikeita nirppanokkia erityisesti eräs Alisha, kuitenkin Jessin täytyy esittää kaiken olevan täydellistä koulussa kiinnostuneille.
Ei kuitenkaan kestä kauaa, kun Jess saa huomata, ettei rahalla saa onnea ja että kovan kuoren takanakin nirppanokkaiset rikkaat voivat olla mukavia.

Lainaus kirjan takakannesta:

"Meillä on pienet juhlat. Jotain kaksisataa ihmistä. Joten", Alisha sanoi ja otti hymyilevältä myyjättäreltä pitkän mustan iltapuvun, "minulla täytyy olla päällä jotain ihan mieletöntä. Siitä tulee minun Beyoncé´-hetkeni. Minä tulen paikalle savun keskeltä niin kuin kunnon diiva. Haluan että joka ikinen haluaa sillä hetkellä olla minä." Pia ja minä vilkaisimme toisiamme. Tiesin täsmälleen mitä Pia ajatteli."

Tuhannen taalan tytöt on esimmäinen kirja Hopkinsonin uudesta kirjasarjasta. Pienten tutkimusten jälkeen päädyin siihen, että kirjoja on ilmestynyt englanniksi kolme ja suomeksi vasta tämä yksi. Olen lukenut joskus kauan sitten muutaman kirjan Cathy Hopkinsinin Frendejä, kundeja -sarjasta ja tämä kirjan kirjoitus tyyli ja aihealue muistutti niitä kovasti.

Kirjan kansi on mielestäni houkutteleva. Väri pistää heti silmään. Kirjan alku on kuin tavallisesta nuorilletytöille suunnatusta kirjasta eli heti ongelman ytimeen, muuton vastustamiseen. Kirja loppui hyvin ja vaikka huomasi, että siihen on tarkoitettu tulevan lisää osia ei se jäänyt häiritsevästi kesken.

Juoni oli minusta hyvä ja kirjassa sai nauraa monia kertoja! Täydellinen kirja kipeänä lukemiseen. Kevyt, viihdyttävä ja diivaileva. Henkilöt olivat hyvin luotuja, tavallisia ihmisiä ja diivaileviä julkkiksia. Välillä vain ärsytti Jessin kolmio draamailut.

Plussat:
+Hauska
+Kansi
+Loppu ei jäänyt häiritsevästi kesken

Miinukset:
-Kolmio draamailut
-Pitää jäädä odottamaan loppuja kirjoja