MAAILMANLOPPU ja MURHA

Olen pitänyt melkein kahden kuukeuden tauon, mutta silti olen vielä hengissä! Näin vuoden 2012 kunniaksi olen päättänyt haastaa itseni kahdella tavalla:

1. Kaikki tietävät, että 2012 on maailmanlopun vuosi, joten aion lukea mahdollisimman monta kirjaa maailmanlopusta tai siihen liittyvästä aiheesta :)

2. Tavoitteena slvittää vuoden 2012 aikana 100 murhaa, eli lukea niin monta dekkaria, että niissä on selvinnyt sadan murhatun kohtalot.

Lisäksi tavoitteenani on lukea kesälomalla Taru sormusten herrasta -kirjat tai ainakin ensimmäinen kirja.

Liz Elwes: Tanssin taikaa ja ystävänpäivän yllätys

Sivut: 154
Kustantaja: Stabenfeldt AB
Julkaisuvuosi: 2009 (Starry nights, Stage frights and my Suprise Valentine)
Suomennusvuosi: 2011
Miksi? En päässyt kirjastoon ja kaivelin siskon hyllyjä.
Mistä? Pikkusiskon hyllystä, GIRL:IT -kirjakerhosta.

Isabel on ollut jo kauan rakastunut salaa Charlieen. Kun koulussa aletaan juoruta Charlien eronneen pitkä aikaisesta tyttöystävästään, päättää Isabel käyttää tilaisuutta hyväkseen ja saada pojan pyytämään itseään koulun tanssiaisiin. Selviää kuitenkin, että myös Isabelin paras ystävä on rakastunut Charlieen. Ystävykset riitaantuvat ja alkaa kilpailu siitä kumpi heistä saa pojan itselleen.

Pikkuhiljaa Isabel alkaa kuitenkin huomata tuntevansa outoja tunteita lapsuuden ihastustaan ja veljensä parasta kaveria Zackia kohtaan. Tanssiminenkaan ei oikein enää suju huolien painaessa, mutta silti pitäisi harjoitella tulevaa pääsykoetta taidekoulun tanssiryhmään varten.

Kenen kanssa Charlie lopulta menee tansseihin? Entä miten Isabel suhtautuu yllättävältä taholta tarjottuun tanssinopetukseen? Miten käy Isabelin ystävyys syhteiden hänen vanhojen ystäviensä kanssa?

Lainaus sivulta 10:

"Yhtäkkiä näytteleminen, balettitossut ja persoonalliset ystävät kaikkosivat mielestäni. Sydämeni alkoi rummuttaa, kasvoni lehahtivat ketsupin värisiksi ja vetäisin varpaani, iloiset ja surulliset, turvaan tuolin alle. Kukapa muukaan kuin Charlie Rothwell istahti edessäni olevalle tuolille. Siis ihan eteeni - polveni käytännössä koskettivat hänen tuoliaan. Jos olisin halunnut, olisin yltänyt haromaan hänen hiuksiaan."

Kirja oli tarkoitettu vähän nuoremmille tai ei välttämättä, mutta se oli erilainen kirja kuin ne mitä yleensä luen. Se ei ollut hyvä, muttei huonokaan. Luin sen todella nopeasti, koska teksti oli isoa ja nopea lukuista. Kipeänä luettavaksi kirja oli juuri täydellinen, koska juoneen ei tarvinnut hirveästi keskittyä, että pysyi mukana.

Osa hahmoista oli todella ärsyttäviä, mutta Zack oli aikas herttainen.. Charliessakaan ei ollut mitään vikaa, vaikka hänen luonteensa ei paljoa tullutkaan kirjassa ilmi.

Plussat:
+Helppo lukuisuus
+Zack

Miinukset:
-Keskinkertainen kirja
-Välillä tylsä

Maria Autio: Paperisudet

Sivut: 170
Kustantaja: Karisto
Kirjoitusvuosi: 2005
Miksi? Piti äkkiä valita, joku kirja, jonka sisko toisi kirjastosta ja tämä vaikutti hyvältä valinnalta
Mistä? Ylöjärven kirjastosta


Salla saa kestää joka päivä koulussa syrjintää, haukkumista ja ilkeilyä. Kaikki luokkalaiset ovat häntä vastaan. Viimeinen vuosi peruskoulua alkaa, viimeinen vuosi kidutusta kiusaajien armoilla. Onneksi Sallalla on Aletta, rinnakkaisluokan kiusattu tyttö. Yhdessä he kaksi karkaavat välitunneilla kävelemään junaradan varrelle.

Kotonakaan äiti ei välitä. Hän vain sanoo, huolehdi omat asiasi ja on kiinnostunut isän uudesta vaimosta. Ei siitä, miten ilkeä äitipuoli on Sallalle vaan siitä, miten tällä ja isällä menee.

Kaikki alkaa kuitenkin muuttua Alettan kadotessa salaperäisesti. Katoaminen saa kuitenkin Sallan rohkaistumaan hieman ja nousemaan pienillä teoilla kiusaajiaan vastaan. Lopulta salaperäinen kirje saa hänet lähtemään Alettan perään. Lyhyellä matkallaan Salla tutustuu "mummokylän" nuorisoon, jotka tuntuvat pitävän hänestä itsestään. Erityisesti eräs Kai, mutta voiko joku poika oikeasti kiinnostua Sallasta?

Lainaus sivulta 14:

"-Mennääks vessaan?
Kysymys kuulosti melkein tanssiinkutsulta.Tuuliviiri ja Pomo kyselivät niin  jatkuvasti toisiltaan. Salla tiesi, mitä he vessassa tekivät: työntyivät peilin eteen ja muovasivat kamman, geelin ja lakan avulla hiuksiaan. Kun he palasivat, heistä huokui oma hajunsa."

Kirja kertoi hyvin kiusatun elämästä. Siitä miten tulee epäluuloiseksi kaikkia ystävällisiä kohtaan. Voiko tuo poika oikeasti tykätä musta? Haluaako tuo oikeasti jutella mulle? Paperisudet ei yhtään arastellut, vaan kertoi tarinaa suoraan ja kaartelematta. Kiusaamisesta huolimatta ei kirja ollut masentunut tai kovin synkkä.

Hahmot oli hyvin luotu ja lempinimet kirjan varrella olivat hyviä. Kiusaajat, Pomo, Tuuliviiri, Kauhukakara ja Miljoonakakara olivat kuin aito suosittujengi. Kukaan ei olisi oikeasti halunnut olla tylyn ja määräilevän Pomon ystävä, mutta kaikki pelkäävät joutuvansa itse kiusatuiksi. Erityisesti Tuuliviiri Pomon paras ystävä sai minussa hellyyttäviä tunteita aikaan ajoittaisilla mietteillään.

Kirja hyppi hyvin Tuuliviirin, Sallan ja muiden henkilöiden tunteissa ja muistoissa. Juoni kävi välillä pienissä turhilta tuntuvissa jutuissa, mutta lopulta nekin vaikuttivat juoneen. Takakannen teksti ei kuitenkaan kuvaillut kirjaa oikealla tavalla, vaan keskittyi katoamiseen, joka ei ole edes mielestäni kauhan suuri juttu tarinassa.

Plussat:
+Aidon tuntuinen
+Kiusaaja ryhmä
+Kirjan kirjoitustyyli

Miinukset:
-Pienet turhat jutut joihin takerruttiin
-Kirjan takakansi painottaa liikaa katoamista

Cathy Hopkins: Tuhannen taalan tytöt

Sivut: 249

Kustantaja: otava ¨
Kirjoitusvuosi: 2010 (Million Dollar Mates)
Miksi? Olin kipeä enkä päässyt kirjastoon, joten piti tunkeutua siskon kirjahyllylle. Tämä vaikutti kiinnostavimmalta yksilöltä.
Mistä? Siskon kirjahyllystä


Jess veljineen joutuu muuttamaan äidin kuoleman jälkeen isänsä kanssa Knightsbridgeen — rikkaiden ja julkkisten asuinkortteliin — jossa isä on työntekijöiden johtajana. Alkuun kaikki on mukavaa ja hienoa, vaikka ystävä Pia asuukin kauempana ja kaikkialla on uutta ja kiiltävää.  Pian kaikki alkaa kuitenkin mennä pieleen. Kaikki on Jessiltä kiellettyä ja julkkikset ovat oikeita nirppanokkia erityisesti eräs Alisha, kuitenkin Jessin täytyy esittää kaiken olevan täydellistä koulussa kiinnostuneille.
Ei kuitenkaan kestä kauaa, kun Jess saa huomata, ettei rahalla saa onnea ja että kovan kuoren takanakin nirppanokkaiset rikkaat voivat olla mukavia.

Lainaus kirjan takakannesta:

"Meillä on pienet juhlat. Jotain kaksisataa ihmistä. Joten", Alisha sanoi ja otti hymyilevältä myyjättäreltä pitkän mustan iltapuvun, "minulla täytyy olla päällä jotain ihan mieletöntä. Siitä tulee minun Beyoncé´-hetkeni. Minä tulen paikalle savun keskeltä niin kuin kunnon diiva. Haluan että joka ikinen haluaa sillä hetkellä olla minä." Pia ja minä vilkaisimme toisiamme. Tiesin täsmälleen mitä Pia ajatteli."

Tuhannen taalan tytöt on esimmäinen kirja Hopkinsonin uudesta kirjasarjasta. Pienten tutkimusten jälkeen päädyin siihen, että kirjoja on ilmestynyt englanniksi kolme ja suomeksi vasta tämä yksi. Olen lukenut joskus kauan sitten muutaman kirjan Cathy Hopkinsinin Frendejä, kundeja -sarjasta ja tämä kirjan kirjoitus tyyli ja aihealue muistutti niitä kovasti.

Kirjan kansi on mielestäni houkutteleva. Väri pistää heti silmään. Kirjan alku on kuin tavallisesta nuorilletytöille suunnatusta kirjasta eli heti ongelman ytimeen, muuton vastustamiseen. Kirja loppui hyvin ja vaikka huomasi, että siihen on tarkoitettu tulevan lisää osia ei se jäänyt häiritsevästi kesken.

Juoni oli minusta hyvä ja kirjassa sai nauraa monia kertoja! Täydellinen kirja kipeänä lukemiseen. Kevyt, viihdyttävä ja diivaileva. Henkilöt olivat hyvin luotuja, tavallisia ihmisiä ja diivaileviä julkkiksia. Välillä vain ärsytti Jessin kolmio draamailut.

Plussat:
+Hauska
+Kansi
+Loppu ei jäänyt häiritsevästi kesken

Miinukset:
-Kolmio draamailut
-Pitää jäädä odottamaan loppuja kirjoja

Terhi Rannela: taivaan tuuliin

Sivut: 282

Kustantaja: otava

Miksi? Luin aikaisemmin Terhi Rannelan kirjan Scarlettin puvussa ja innostuin kirjastossa nähdessäni hänen kirjoittamansa kirjan.

Mistä? Tampereen kaupungin kirjasto Metsosta

Äidin traagisen kuoleman jälkeen mikään ei ole enää entisensä. Isä alkaa polttaa ja juoda ja uudessa koulussa kaikki vain kiusaavat Auraa. Hän on aina liian lihava, liian outo ja liian viisas. Aura ainoana lohtuna ovat kirjat ja hänen esikuvansa: ensin Peppi Pitkätossu, sitten sodan jumala Pallas Athene ja lopulta Ulrike Meinfhof.

Ulrikesta tulee Auran "tukipilari". Hän kahlaa historian kirjoja läpi tästä vuosia sitten kuolleesta terroristista ja lopulta Ulriken ansiosta Aura löytää Andreaksen, itseään yli kymmenen vuotta vanhemman miehen. Aura on korviaan myöten rakastunut ja niin on Andreaskin tai ainakin Aura kuvittelee niin...


Lainaus kirjan sivulta 13:

"Andreas ja hänelle tyypillinen viesti:
           «Objection is when I say: this doesn't suit me. Resistance is when I make sure that what doesn't suit me never happens again. Tule tänne — Herra P. on valmis.»

           Aura tunnistaa lainauksen nopeasti. Ulrike Meinhof. Herra P. on heidän salakieltään. Andreas on lopultakin saanut pommin valmiiksi."

Pidin kirjasta, vaikka se olikin aiheeltaan vakava ja synkkä. Joissain kohdissa olisi tehnyt mieli huutaa Auralle, miten väärässä hän on, tai purskahtaa itkuun kirjan aiheuttaman murheen vuoksi. Yleensä pidän pojista, joihin kirjojen päähenkilöt lopulta rakastuvat(niinkuin joku on saattanut jo huomata?), mutta Andreas/Henri aiheutti minussa alusta asti puistatusta!

Rannela onnistuu hyvin kirjan alussa saamaan lukiansa koukuttumaan kirjaan. On vain pakko lukea eteen päin, että saisi tietää, miten alun tilanteeseen on jouduttu. Kirjassa kuvataan hyvin Auran kasvutarinaa ja se kertoo todella realistisesti kiusaamisesta ja yksinäisyydestä. Kirjassa on paljon yllättäviä käänteitä ja juonen jännitys piti pihdeissään viimeiseen sanaan asti. Erityisesti loppu oli yllätys ja viimeisillä sivuilla paljastui, jotain joka sai näkemään Auran aivan uudella tavalla.

Minua ärsytti kirjassa se, miten  mummu ja vaari yhtäkkiä vain "katosivat" tai he olivat alussa todella tärkeästi esillä, mutta kesken tarinan heistä vain lakattiin puhumasta hirveästi mitään, eikä Auran tunteita siitä oikeastaan käsitelty. Toinen ärsyttävä asia oli itse päähenkilö Aura tai oikeastaan vain välillä. Joissain kohdissa teki mieli lopettaa lukeminen vain Auran idioottimaisuuden vuoksi. :(

Vaikka kirjoitus tyyli muistuttikin Terhin Rannelan tyyliä Scarlettin puvussa kirjasta yllätti kirjan synkkyys minut. Scarlettin puvussa oli iloinen ja raikas tyttökirja, mutta Taivaan tuuliin on masentava, vakava ja surullinen kirja. Vaikka näiden kahden kirjan päähenkilöt, Viivi ja Aura, ovat hyvin erilaisia on heissä jotain samaakin mm. rakkaus lukemiseen.

Alan todella kiinnostua Terhi Rannelan kirjoitustyylistä! Ehkä luen pian jonkun muunkin hänen kirjoistaan. Jos teitä kiinnostaa käykääpä lukemassa täällä hänen blogiaan http://terhirannela.wordpress.com/

Plussat:
+Yllättävän hyvä aloitus ja lopetus
+Kirja piti jännitystä yllä loppuun asti
+Ajan kohtainen aihe
+Aiheutti tunne kuohuja ja ajatuksia

Miinukset:
-Mummo ja vaari "hävisivät" juonesta
-Joidenkin asioiden turha pitkittäminen
-Päähenkilön hetkittäiset tyhmyydet

Annina Holmberg: Punainen kyynel

Sivut: 263
Kustantaja: WSOY
Miksi? Tämä oli ehkä vähän inside läpän takia, mutta siksi, että suomalais tyttö rakastuu serbiin nimeltä Milan.
Mistä? Tampereen Pellervon kirjasto

Marialla ja Elinalla on aina ollut erityinen sisaruus suhde toisiinsa. Vaikka Maria onkin siskoaan seitsemän vuotta nuorempi on hän aina saanut kuulla siskonsa kaikki asiat poika huolista koulu asioihin. He ovat aina ymmärtäneet toisiaan, mutta nyt kaikki alkaa mennä sekaisin Elinan rakastuessa Kroatiassa serbiin nimeltä Milan.

Kroatiassa syttyneen sodan seurauksena saa Elina tietää kauheita asioita Milanista ja järkytyksissään hän lähtee etsimään Milania ja itseään Euroopasta. Koko muu perhe kärsii ja Maria alkaa kulkea omaa tietään. Ennen siskonsa varjossa ollut pikkusisko löytää mokien, onnettomuuksien, juomisen, kapinoinnin ja rakkauden kautta pikkuhiljaa itsensä. Ja vaikka Elina ei ole tukemassa häntä elämän kuohuissa on hän aina läsnä. Mutta palaako Elina koskaan? Ja voiko sisaruus säilyä monien vuosien eron ja kärsimyksen jälkeen?


Kirja sai välillä itkemään ja nauramaan. Kuitenkin se oli ajan kohtainen ja sai ihmisen ajattelemaan. Välillä kirjassa oli tylsiä kohtia ja olisi halunnut juonen etenevän vähän nopeammin. Kirjaa voisi kuvailla surulliseksi, mutta sen sivut olivat kuitenkin täynnä romantiikka, naurua ja hupia.

Mielestäni Annina Holmberg oli osannut hyvin ajoittaa kirjan tapahtumat. Vaikka kirjassa edettiin monta vuotta, tarina kulki rattoisasti ja toden tuntuisesti. Erityisesti pidin kirjassa sen kahdesta eri kirjoitustyylistä, tavallisen tekstin seassa oli juuri sopivissa paikoissa tummennetulla kirjoitettuja pätkiä menneisyydestä, muistoja, unia ja kuvitelmia. Kirja oli jaettu myös kolmeen osaan; Elina, Mirjam ja Rosa sekä Maria.


Plussat:
+Uni, kuvitelma, muisto pätkät
+Surullinen, mutta silti romanttinen ja hauska
+Henkilöt todentuntuisia
+Ajankulun sujuvuus

Miinukset:
-Ajoittaiset tylsätkohdat
-Ei huono kirja, mutte älyttömän hyväkään

Terhi Rannela: Scarlettin puvussa

Sivut: 208
Kustantaja: Otava
Miksi? Kävin kirjastossa ja tämä osui iloisen värinsä takia silmään. Luin takakannen ja päähenkilöllä oli sama etunimi kuin minulla ;)
Mistä? Tampereen Pellervon kirjastosta

Viivi on suuri Vivien Leight fani ja hän on itsekin kasvanut näyttelijä äidin ja mummon hoivissa. Hänen suuri unelmansa on olla vanhojen tanssien kuningatar tyrmäävässä mekossa ja vierellään koulun suosittu poika Aki. Aki kuitenkin rakastuu hiljaiseen Oliviaan ja jättää Viivin.

Viivillä on jo valmiiksi kädet täynnä töitä mekon ompelussa ja kodin pelastamisessa uuden kaupungin alta. Hän koittaa saada Akin itselleen takaisin tanssiaisten lähestyessä, mutta silloin kuvaan astuu röyhkeä ja ylimielinen Reko. Tämä pohjosenpoika moottoripyörällään hurmaa Viivin pikkuhiljaa ja mikään ei ole ennallaan....


Rakastuin ensilukemalla Rekon röyhkeyteen! Osasin kuvitella hänet komeana moottoripyöränsä selkään. Kirja oli muutenkin hyvä, mutta alkuun kirjan kirjoitus tyyli vähän ärsytti, koska alkuun se muistutti yläasteelaisen äikänainetta. Hauskaa minusta on, että kuvan kannessa oleva tyttö on vähän kuin minä! Makailen aina lattialla aivan samassa asennossa koneella (nyt myös!) ja kuuntelen musiikkia vihreillä kuulokkeilla. Hiuksetkin muistuttavat minun hiuksiani.

Kirjassa huonoa oli loppu, koska se loppui aikas tökssähtäen ja jäin miettimään muutamaa asiaa, joita ei koskaan selvitetty!

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat lukea jotain tyttömäistä, romanttista ja draamailua, mutta kaikkea sitä hyvällä tavalla ja sopivasti!

Plussat:
+ Reko
+ Kannen kuva
+ Blogi kirjoitukset ja kommentit
+ Ihanaa hömppää välillä
+ Ymmärsi vaikkei ole nähnyt Tuulen viemää elokuvaa

Miinukset:
- Lopun töksähdys
- Kirjoitus tyyli ajoittain(varsinkin alussa)



------------------------------------------------------------------------------------------
En ole kirjoittanut pitkään aikaan, mutta nyt koitan oikeasti panostaa tähän! :)
Ps. Lukekaa portfolioblogiani! http://www.pofotin.blogspot.com/