tiistai 16. elokuuta 2011

Scott Westerfeld: Niin eilistä

Sivut: 253
Kustantaja: WSOY
Miksi?: Jokin tässä kirjassa veti minua puoleensa ja sen takakansiteksti oli todella houkuttelevan.
Lainattu Ylöjärven kirjastosta

Mistä tyyli tulee? Miten "cool" syntyy? Mistä ihmiset tietävät, mikä on "cool" ja mikä ei?

Tämä kirja oli todella kiinnostava! Se oli todentuntuisesti kirjoitettu, mutta koko kirjan juoni ja ihmisjärjestelmä oli fiktiota(tai mistä minä tiedän jos se onkin oikeasti totta?)

"Te tarvitsette meitä. Jonkunhan teitä on opastettava, muokattava, pidettävä huoli siitä, että tästä päivästä tulee eilinen päiväjärjestyken mukaisesti. Jollemme me valvoisi tilannetta, kuka tietää, mitä teille oikein syötettäisiin? Ettekä te nyt todellakaan voi alkaa tehdä omia päätöksiänne."
Niin eilistä kuvaa hauskasti, miten cool ja trendit syntyvät. Voisi sanoa kirjan paljastavan koko maailmaa kattavan salaliiton, joka on ollut aina. Koko ihmisten eliniän ajan on ollut innovaattoreita -keksivät uusia juttuja- , coolinmetsästäjiä -varastavat innovaattoreiden jutut ja levittävät niitä- ja muitakin ihmisryhmiä -seuraavat coolinmetsästäjien levittämiä tyylejä.

Kirja todella nappasi mukaansa. Kirjan loputtua mietin pitäisikö minun oikeasti uskoa maailmaan, jonka kirja minulle näyttää. Uskoa maailmaan täynnä salaliittoja, mainoksia ja tyylejä.

Kirjan päähenkilöt Jen ja Hunter ovat täydellinen päähenkilöpari minun mielestäni. Heidän välillään on sopivasti rakkautta, ystävyyttä ja vasta tutustuneiden arkuutta.

Koko kirjassa ehti tapahtua paljon, vaikka kirjassa kuluikin aikaa vain n. viikko!

Plussat:
+Jen(asennetta täynnä oleva päähenkilö)
+Toden tuntuisesti ja realistisesti kirjoitettu
+Kirjan juoneen haltioitui
+Omaperäinen kirja

Miinukset:
-Loppui hieman kesken
-Osa kirjan asioista unohtui

perjantai 12. elokuuta 2011

Helena Meripaasi: Elämäni frettinä

Sivut: 231
Kustantaja: Otava 2006
Miksi?: En ole lukenut koirakirjoja pitkään aikaan
Lainattu Ylöjärven kirjastosta

Ehkä pian alkavat eläintenhoitajaopinnot innostivat minua lainaamaan pitkästä aikaa koirakirjan! Olen ennemmin lukenut Helena Meripaaden Koirahullun päiväkirjat -sarjaa, mutta se on vähän lapsellisempi.

Elämäni frettinä aloittaa neliosaisen Kisse -sarjan, jonka päähenkilö on Kisse niminen tyttö, joka esiintyy myös Koirahullun päiväkirjoissa päähenkilön parhaana ystävänä.

Pidin tästä kirjasta, koska se ei ollut pikkutytöille tarkoitettu koirakirja vaan käsitteli ahdistusta ja yksinäisyyttä. Pystyin monissa kohdissa samaistumaan Kisseen, vaikka olenkin luonteeltani melkeinpä hänen vastakohtansa.

Kirja kertoo Kissen kasvamisesta ja ongelmista. Siitä, miten nuoren elämä tuntuu yht'äkkiä vaikealta, kun pitäisi päättää mitä elämältään haluaa. Lukion loputtua eronneet vanhemmat painostavat ja kuitenkin jättävät Kissen selviytymään keskenään koiriensa ja fretin kanssa.
"Hetken huumassa laitan faijallekin tekstarin: kesäduuni on löytynyt. Kunhan ei mitään koiriin liittyvää, kuuluu faijan vastausviesti."
Suosittelen kirjaa jo vähän vanhemmille koiratytöille (ja miksei pojillekin). Niille, joita iloiset koirakirjat, joissa kaikki aina onnistuu, eivät enää jaksa kiinnostaa.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Mila Teräs: Pimeän taivaan kilta

Sivut: 265
kustantaja: Otava 2008
Ylöjärven kirjastosta lainattu

"Pimeän taivaan kilta. He kokisivat maailman keskiajan suomalaisen silmin. He söisivät räätikkäpataa, ompelisivat sarkakoltut ja samoaisivat ikiaikaisissa metsissä keinovalon ulottumattomissa. Sella ja muut historian opiskelijat aikoivat kurottaa historian halki tosissaan." (pätkä takakansi tekstistä)

Olin katsellut tätä kirjaa jo monta kertaa kirjaston hyllyssä sen kansikuvan takia, mutta takakannen teksti oli epäilyttänyt minua ja siksi se ei koskaan tarttunut mukaani. Nyt viimeisimmällä kirjastokäynnilläni se kuitenkin osui käteeni ja päätin lainata sen.

Kirja kertoo rinnakkain kahden tytön -nykypäivän historian opiskelijan ja keskiajan orvon piikatytön- kasvutarinaa. Aluksi tuntuu etteivät nämä kaksi tarinaa liity mitenkään toisiinsa, mutta tarinan edetessä ne alkavat muistuttaa hieman toisiaan.

Kirja oli paikoitellen tylsä ja minusta takakannen teksti ei kuvannut kirjaa yhtään. Kirja oli ennemminkin kuvaus masentuneen (ja mielisairaan?) pojan rakastetun näkökulmasta kuin kuvaus nuorten tavasta elää kuin keskiajalla. Keskiaika oli kyllä keskeinen teema, mutta nuorten keskiaikatapaamisia kuvattiin vain hyvin vähän kirjassa.

Kirjassa mietittiin asioita, joita minäkin olen miettinyt. Jos rakastaa elää mielikuvituksessaan, voiko joku sanoa sinua sairaaksi? Missä menee todellisuuden ja valheen raja? Pidin kirjassa juuri sen filosofisesta ja pohdiskelevaisuudesta.


Plussat:
+Pohdiskelu
+Kaksi hyvin toisiinsa kietoutuvaa tarinaa
+Keskiajan kuvaaminen todentuntuisesti
+Kirjan loppu
+Kirjan kansikuva

Miinukset:
-Tylsät kohdat
-Keskiaikatapaamisten vähäinen kuvailu
-Kansiteksti ei kuvannut kirjan juonta ja sisältöä
-Pitkät juonelle merkityksettömät tylsähköt kappaleet

maanantai 8. elokuuta 2011

Philip Pullman: Kultainen kompassi

sivut: 405
Kustantaja: Tammi
Kirja lainattu kirjastosta.

Olen lukenut Kultaisen Kompassi. Kerran aikaisemmin, mutta siitä on jo todella monta vuotta! Pakko sanoa, että kirja oli vaikuttava lukukokemus. Pidän Pullmanin tavasta yhdistellä fsntasiaa ja totta.

Kirjan maailma on ihastuttava, vaikka se onkin täynnä kieroilua. Pidän ajatuksesta, että kaikilla ihmisillä olisi daimoni (eli eläin, joka on vähän kuin oma sielu) ja kultainen kompassi on kiinnostava laite, jonka mielelläni tahtoisin nähdä! Olisi upeaa saada vastauksia kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin sellaiselta laitteelta.

Päähenkilö Lyra on ihan OK, mutta en kuitenkaan pahemmin välittänyt hänestä. Päähenkilö voisi olla vähän joukosta erottuvampi ja selvemmät luonteenpiirteet. Nyt Lyra jää muiden kiinnostavampien sivuhahmojen varjoon.

"Lyra arvasi olentoparkojen käytöksen syyn: ne kaipasivat oman ihmisensä kehon vankkaa luotettavaa lämpöä, ne halusivat painautua sydämensykettä vasten, aivan niin kuin Pantalaimonkin olisi tehnyt."

Joskus kauan sitten, kun Kultainen kompassi kirjasta tehty elokuva tuli teattereihin kävin katsomassa sen. Luin kirjan vasta elokuvan katsomisen jälkeen ja muistan, miten minua ärsytti, koska elokuvan juoni poikkesi kirjasta niin paljon! Elokuvan loppuratkaisu oli myös erilainen.


________(ensimmäinen video, jonka olen ikinä lisännyt blogiin!!)_______

Suosittelen kuitenkin katsomaan Kultainen kompassi -elokuvan ihan vertailun vuoksi, mutta ensin kannattaa lukea kirja ja vasta sitten katsoa elokuva!

Plussat:
+upea maailma
+monipuoliset sivuhahmot
+kuvailu
+Fantasiamaailman ja meidän maailmamme sujuva sekoittaminen

Miinukset:
-välillä sekavaa tekstiä
-tapahtumien liian nopea kulku
-Tylsähkö ja muiden varjoon jäävä päähenkilö

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Polttavan kirjan metsästys alkaa

Olen 16 vuotias tyttö, joka rakasti joskus lukemista ylikaiken. Nyt lukeminen on jäänyt lähiaikoina unohdukseen ja haluan löytää sen uudestaan. Äitini näytti minulle lehdestä juttua kirjablogeista ja jotenkin päädyin perustamaan tälläisen.

Haluaosin löytää kirjan, joka saa minut taas rakastumaan niin paljon, että saan kaiken sen lukemisen innon takaisin, joka minulla joskus oli!

Aloitan lukemisen Philip Pullmanin kirjasta Kultainen kompassi. Olen siinä tällä hetkellä sivulla 266. Kirjan loputtua lisään tänne arvostelua!

Jos joku sattuu tänne blogiini eksymään niin ehdottakaa minulle kirjaa, joka saisi minut taas rakastumaan lukemiseen.

Voisin sanoa kirja maustani vielä sen verran, että luen aivan kaikkea fantasiasta romantiikkaan ja dekkareista lastenkirjoihin!