sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Maria Autio: Paperisudet

Sivut: 170
Kustantaja: Karisto
Kirjoitusvuosi: 2005
Miksi? Piti äkkiä valita, joku kirja, jonka sisko toisi kirjastosta ja tämä vaikutti hyvältä valinnalta
Mistä? Ylöjärven kirjastosta


Salla saa kestää joka päivä koulussa syrjintää, haukkumista ja ilkeilyä. Kaikki luokkalaiset ovat häntä vastaan. Viimeinen vuosi peruskoulua alkaa, viimeinen vuosi kidutusta kiusaajien armoilla. Onneksi Sallalla on Aletta, rinnakkaisluokan kiusattu tyttö. Yhdessä he kaksi karkaavat välitunneilla kävelemään junaradan varrelle.

Kotonakaan äiti ei välitä. Hän vain sanoo, huolehdi omat asiasi ja on kiinnostunut isän uudesta vaimosta. Ei siitä, miten ilkeä äitipuoli on Sallalle vaan siitä, miten tällä ja isällä menee.

Kaikki alkaa kuitenkin muuttua Alettan kadotessa salaperäisesti. Katoaminen saa kuitenkin Sallan rohkaistumaan hieman ja nousemaan pienillä teoilla kiusaajiaan vastaan. Lopulta salaperäinen kirje saa hänet lähtemään Alettan perään. Lyhyellä matkallaan Salla tutustuu "mummokylän" nuorisoon, jotka tuntuvat pitävän hänestä itsestään. Erityisesti eräs Kai, mutta voiko joku poika oikeasti kiinnostua Sallasta?

Lainaus sivulta 14:
"-Mennääks vessaan?
Kysymys kuulosti melkein tanssiinkutsulta.Tuuliviiri ja Pomo kyselivät niin  jatkuvasti toisiltaan. Salla tiesi, mitä he vessassa tekivät: työntyivät peilin eteen ja muovasivat kamman, geelin ja lakan avulla hiuksiaan. Kun he palasivat, heistä huokui oma hajunsa."

Kirja kertoi hyvin kiusatun elämästä. Siitä miten tulee epäluuloiseksi kaikkia ystävällisiä kohtaan. Voiko tuo poika oikeasti tykätä musta? Haluaako tuo oikeasti jutella mulle? Paperisudet ei yhtään arastellut, vaan kertoi tarinaa suoraan ja kaartelematta. Kiusaamisesta huolimatta ei kirja ollut masentunut tai kovin synkkä.

Hahmot oli hyvin luotu ja lempinimet kirjan varrella olivat hyviä. Kiusaajat, Pomo, Tuuliviiri, Kauhukakara ja Miljoonakakara olivat kuin aito suosittujengi. Kukaan ei olisi oikeasti halunnut olla tylyn ja määräilevän Pomon ystävä, mutta kaikki pelkäävät joutuvansa itse kiusatuiksi. Erityisesti Tuuliviiri Pomon paras ystävä sai minussa hellyyttäviä tunteita aikaan ajoittaisilla mietteillään.

Kirja hyppi hyvin Tuuliviirin, Sallan ja muiden henkilöiden tunteissa ja muistoissa. Juoni kävi välillä pienissä turhilta tuntuvissa jutuissa, mutta lopulta nekin vaikuttivat juoneen. Takakannen teksti ei kuitenkaan kuvaillut kirjaa oikealla tavalla, vaan keskittyi katoamiseen, joka ei ole edes mielestäni kauhan suuri juttu tarinassa.

Plussat:
+Aidon tuntuinen
+Kiusaaja ryhmä
+Kirjan kirjoitustyyli

Miinukset:
-Pienet turhat jutut joihin takerruttiin
-Kirjan takakansi painottaa liikaa katoamista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti